Taas on harkkaa ehtinyt vierähtää useampi viikko ja olenkin nyt ehtinyt olla täällä yhteensä yli kaksi kuukautta. Viime viikkoihin mahtui hyvin erilaisia päiviä sekä vierailu MHDU:ssa (medical high dependency unit) eli suomennettuna sisätautien tehostetussa valvontayksikössä. MHDU:ssa hoidettiin muuten samantyyppisiä potilaita kuin teholla, mutta he tarvitsivat astetta vähemmän monitorointia ja elintoimintojen tukemista. Mielestäni olikin kiinnostavaa nähdä käytännössä potilaan hoitoketjua ja sitä, millä tavoin tehon ja tehostetun valvonnan potilaat toisistaan eroavat.
Itse teholla olin jälleen tekemisissä todella erityyppisten potilaiden kanssa. Vastaan tuli muutama yliannostustapaus, jotka valitettavasti näyttävät olevan suhteellisen yleisiä tehohoidon aiheita. Ne pistävät aina miettimään, miten kurjaa on, etteivät ihmiset ole saaneet tarvitsemaansa apua ennen tekoaan. Yliannostuksen ottaneet ovat oman kokemukseni mukaan kuitenkin toipuneet fyysisesti suhteellisen hyvin teholla ja olenkin aina toivonut, että he saisivat tarvitsemaansa psyykkistä tukea jatkohoidossa.
Muut vastaan tulleet potilastapaukset käsittivät muun muassa haastavan metastasoituneen syövän, pään ja kasvojen alueen vamman ja ICP- eli aivopaineseurannan sekä kaksi pankreatiittia, joista toinen oli sappikiviperäinen ja toinen kroonistuneen taudin pahenemisvaihe. Lisäksi pari viime viikkoa sattuivat olemaan melkoiset keskuslaskimokatetrien ja arteriakanyylien asennusviikot, joten pääsin näitäkin toimenpiteitä seuraamaan mielin määrin.
Olen koko harkan ajan fiilistellyt sitä, miten paljon pääsen täällä näkemään, ja olen huomannut tähän mennessä kehittyneeni myös aika paljon itse hoitotyössä. Saan nykyään olla käytännössä koko vuoron potilaan "vastuuhoitaja", eli varsinainen hoitaja on pitkälti seuraillut tekemisiäni, muistuttanut jos jotakin on meinannut unohtua ja vastannut lääkehoidosta (täällä opiskelijat saavat toteuttaa lääkehoitoa jonkin verran rajoitetummin Suomeen verrattuna). Lisäksi olen oppinut kirjaamaan täkäläisittäin, mikä oli todella haastavaa aluksi, mutta helpottui aika nopeasti kun sitä alkoi tekemään. Yksi haasteista oli yllättäen se, että käsin kirjaamisessa pitää olla tietyllä tavalla ennakoiva ja tarkka, koska tekstiä on vaikea korjata jälkikäteen. Mutta ammattikieltä on joka tapauksessa päässyt kirjaamisen kautta oppimaan todella paljon, minkä lisäksi olen saanut hyvän peruskuvan siitä, mitä kaikkea tehohoitopotilaasta ylipäänsä havainnoidaan.
Seuraavana ohjelmassa on itselläni nyt viikon verran lomaa, koska saan vieraita Suomesta. Sen jälkeen harkkaa onkin jäljellä enää kaksi täyttä viikkoa, sillä lennän takaisin Suomeen heti elokuun alussa. Aika on mennyt tosi nopeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti