- Small talk -kulttuuri on vähän samantyyppistä kuin Suomessa: bussissa ei välttämättä jutella vieruskaverille, mutta joissakin tilanteissa voidaan hyvin alkaa puhua tuntemattoman kanssa. Esimerkiksi kun kerran sähläsin itsepalvelukassalla ja pahoittelin asiaa seuraavana jonossa olevalle rouvalle, alkoi hän juttelemaan niitä näitä (varmaan etten hätäilisi enempää). Kuten sanoin aiemminkin, ihmiset ovat todella mukavia.
- Kotimaisuus on paljon esillä! Jos tuote on skotlantilaista, se kyllä kerrotaan reippaasti tuotteen nimessä. (Tässä samalla käy varmaan ilmi, että mielestäni yksi parhaista ikkunoista elämänmenoon ulkomailla on ruokakaupan tarjonnan tarkastelu. Vakoilisin mielelläni myös ihmisten ostoksia, mutten vielä osaa tehdä sitä huomaamattomasti.)
- Urheilu on kova juttu. Täällä tosin jalkapallo on se kovin, kun taas meillä se on jääkiekko.
Toki myös eroavaisuuksia on tullut eteen. Mainittakoon näistä vaikkapa vasemmanpuoleinen liikenne, joka on aika ilmiselvä ero Suomeen. Mutta autoliikenne on itse asiassa vielä aika selkeää verrattuna kevyeen liikenteeseen, sillä en vieläkään tiedä, kummassa reunassa täällä kuuluisi kävellä jalankulkijana: olen kokeillut kumpaakin reunaa, mutta aina joudun väistämään jotakuta. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että väistelen sujuvasti kaikkia. Siihenkin suhtaudutaan täällä aika rennosti, eli kukaan ei tuijota vihaisesti, vaikka kävelisit "väärässä reunassa".
Aberdeen Beach vähän myrskyisempänä päivänä. |
Ylipäänsä arkielämä siis pyörii täällä monilta osin samankaltaisena kuin Suomessa ja olenkin saanut nauttia aika pehmeästä laskusta vaihtojaksoon. Tänään illalla lähdenkin sitten ensimmäiseen työvuoroon, jota odotan suurella mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti